JEI ylä-asteelle!!! Sitäpä kesti kauan peräti kesän verran... Kun menin 7 lk, asiat karkasivat käsistä... Nyt kiusaajani olivat lisääntyneet ( myös vuotta vanhemmat)... Päivittäin kun olin ylä- asteella minusta tuntui voimmattomalta.. monesti harkitsin itsemurhaa ja pari kertaa kokeilin sitä... Viiltelin jatkuvasti käsivarttani koska kukaan ei välittänyt siitä mikä minä olen. Päivittäin kuuntelin musiikkia koska se toi lohtua, ja se auttoi sulkemaan muun maailman pois. Ylä- asteella opettajat käänsivät selkää kun yritin puhua asiasta. Heitä ei kiinostanut, sillä lapset on lapsia. Masennukseni meni kokoajan pahemmaksi ja pahemmaksi... Lakkasin jälleen syömästä... Silloin kun opettaja vahti että söin, kävin oksentamassa kaiken ulos. Joinain päivinä lukitsin itseni wc.seen, sillä en halunnut syödä ruokalassa. Sen yhden kerran kun söin siellä minun päälleni heitettiin piimää ja en tarkoita lasillista vaan lautasellista... Minulle alkoi tulla julkisen paikan kammoa... Kiersin kaikki kaupat semmoiset joissa tiesin että käy paljon väkeä. Ainut kauppa jossa kävin oli lähimpänä minua oleva kauppa valintatalo. Pelkäsin kuollakseni poistua kotoa... Joten aloin juomaan energia juomia ja pelaamaan koneella erilaisia rooli pelejä.. ei mennyt kauaa kun olin riippuvainen koneesta, sekä energia juomista. Saatoin juoda päivässä kevyesti 5 isoa tökkiä erilaisia merkkejä... Olin niin vakavasti masentunut että koululääkäri pakotti minut kuraattorille.. No ei siitä mitään hyötyä ole jos toinen vain lässyttää, ja toinen istuu hiljaa ja kuuntelee musiikkia.  Ei mennyt aikaakaan kun kehitin itselleni tämän oman maailman... Olin niin ahdistunut kokoajan, aloin jopa nähdä että joku seuraa minua kokoajan, tai että joku hengittää niskaani... Se tunne jatkui 24/7, en päässyt sitä pakoon kun vain jos olin koneella... Muistan niin selkeästi sen päivän kun minun oli pakko osallistua koulun uintiin... Pidin kokoajan tiukasti pyyhkeetäni kiinni.. Pääsin altaalle kun ohjaaja käski ottaa pyyhkeen pois ja menemään veteen... Kaikki muut olivat jo vedessä. Joten otin pyyhkeen pois... Kaikki luut ja jokaikinen kohta kehossani oli aivan aliravittu... Ryhmäni tyttöjen suut menni ammoten auki ja he vain tuijottivat minua... Sen päivän jälkeen en ollut enää läski olin luuviulu... Kun uimatunti oli ohi suihkussa olessani tunsin muiden tuijotuksen niskassani.. Kiusaaminen paheni ylä- asteen loppua kohti niin pahaksi etten enään edes uskaltanut mennä kouluun... Pääsin kumminkin ylä- asteen huippu arvosanoilla läpi... Silloin ajattelin nyt olen vihdoin vapaa, se kiusaaminen ei millään voi jatkua enään ammattikoulussa... Ihmiset siellä ovat jo melkein aikuisia se ei olisi mahdollista...