Sen jälkeen kun aloitin oppisopimusen, ja olin jo jonkun aikaan asunut vanhemillani. Päätin hankkia oman asunnon, iso muutos... Kaikki palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa kohilleen ja nyt ymmärrän että tunnelin toisessa päässä on valoa... Olen itse törmännyt entisiin kiusaajiini useita kertoja... Pakko myöntää minulla menee helvetin hyvin... Olen iloinen ja asiat myös poikaystävän kanssa on saatu sutjaantumaan.. mikä on totta kai bonus!  Itse olen nyt täyttänyt 18 vuotta, ja pakko sanoa että olen ylpeä itsestäni... Sillä ylä-asteella en uskonut näkeväni tätä päivää... Nyt unelmanani on suorittaa oppisopimus ja ehkä jossain elämän vaiheessa lentoemä kouluun (todennäköisyys siitä että se ei totudu on suuri, sillä olen liian lyhyt olen vain 157cm ja vähimmäis vaatimus on 160 cm) mutta senkin näkee sitten turha sitä on viellä murehtia.. Kaikki aikanaan.. Pakko näin tämän hetkisen loppuun sanoa että olen hemmetin iloinen siitä että minua kiusattiin koulussa (kuulostaa oudolle, i knowwww) mutta mä en ois mä enkä mä ois tavannu mun söpöliinii ilman sitä, enkä mä ois nyt tässä ja haaveilis, enkä mä ois joutunu kokee ja oppii kaiken näköstä. Kaikille tulee vaikeita aikoja eteen enemmin tai myöhemmin.. Oon siksi iloinen siitä että se on nyt ohi... Ja elämä liukuu taas takaisin radalleen....

Mutta älkää luulko että tämä tähän loppuu ;) jatkan taas kirjoittamista ns. päiväkirja muodossa tästä eteenpäin ja toivotan nyt hetkeksi teille hyvää yötä... kirjoitan taas lisää mielenkiintoista elämääni, jahka löydän taas seuraavan kerran koneen.. Siihen asti näkemiin :)